03.09.2025

Vieraskynä: Standardointityö geopolitiikan puristuksessa 

Jarkko Vesa, Johtava asiantuntija, mineraalipolitiikka, Työ- ja elinkeinoministeriö

Keneltäkään kansainvälisessä standardointityössä mukana olevalta on tuskin jäänyt huomaamatta eräiden maiden kasvava kiinnostus ja vaikutusvalta standardointikomiteoissa ja -hankkeissa. Tämä kehitys näkyy vahvasti myös standardointityössä, johon METSTAn Kestävä kaivostekniikka ja kriittiset mineraalit (SR 183) -ryhmässä keskitymme. 

Vaikka standardointityö pyritään pitämään teknisenä ja poliittisesti neutraalina, todellisuudessa jännitteet voivat heijastua työhön monilla eri tavoilla. Standardointikomiteoiden käytännön työskentelyssä yhteistyö on asiallista ja kohteliasta, mutta konfliktit tai geopoliittiset jännitteet maiden välillä voivat nakertaa luottamusta ja heikentää yhteistyötä.  

Äärimmäisessä tapauksessa jotkin maat voivat käyttää standardointiprosessia strategisesti estääkseen kilpailijamaiden aloitteita tai edistääkseen omia teknologioitaan. 

Standardit politisoituvat 

Suurvallat kamppailevat siitä, minkä maan teknologiat hyväksytään globaaleiksi standardeiksi. Tästä esimerkkeinä 5G-, tekoäly- ja kyberturvallisuusstandardit. Kanada, EU ja Kiina ovat julkaisseet omat standardointistrategiansa viime vuosien aikana. Yhdysvallat on laatimassa viidettä kertaa päivitystä standardointistrategiaansa seuraavalle viisivuotiskaudelle. Nyt työn alla olevan päivityksen on arvioitu olevan merkittävin tähän mennessä, kun kauppapolitiikasta on tullut kiistanalaisempaan ja standardien kehittämisestä poliittisempi prosessi. 

Esimerkiksi Kiina on lisännyt merkittävästi osallistumistaan kansainvälisten standardointiorganisaatioiden (ISO, IEC, ITU) työhön. Kiinan China Standards 2035 -tavoite korostaa kotimaisen standardoinnin laajentamista ja nopeuttamista, sekä vahvempaa osallistumista ja johtavaa roolia kansainvälisten standardien kehittämissä. Kiinan poliittiset päättäjät korostavat usein, että Tier 3 -yritykset tekevät tuotteita, Tier 2 -yritykset suunnittelevat teknologioita ja Tier 1 -yritykset laativat standardeja. Myös Maailmanpankki korosti heinäkuussa 2025 julkaistussa raportissaan Kiinan nousua standardien käyttäjästä niiden laatijaksi: Kiinasta on tullut kansainvälisen standardointityön merkittävä toimija, jonka vaikutusvalta kasvaa kovaa vauhtia. 

Viime aikoina on nähty myös kasvavassa määrin esimerkkejä siitä, että samanmieliset maat pyrkivät muodostamaan yhteisiä rintamia standardointityössä. Elokuussa Kiinassa pidettiin tekoälyn standardointikokous, jossa Kiina ja ASEAN-maat etsivät uusia lähestymistapoja tekoälyn standardointiin sekä osaajien tuottamiseen autoteollisuuden standardointityöhön. Standardointiyhteistyö on esillä myös BRICS-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka ja uutena tulokkaan Iran) ja niiden yhteistyökumppanimaiden välillä. Iran tekee standardointiyhteistyötä myös Valko-Venäjän kanssa. 

Geopoliittinen jako voi johtaa siihen, että eri alueet käyttävät eri standardeja. Kiina panostaa vahvasti omien kansallisten standardiensa kehittämiseen. Monet maat, joille Kiina on tärkeä markkina-alue, voivat päätyä käyttämään kiinalaisia standardeja. Tällainen jakolinja voi syntyä länsimaiden ja Kiinan, Venäjän sekä useiden Kiinasta riippuvaisten Aasian maiden välillä. 

Myös eri talousalueet, kuten EU, Yhdysvallat ja Kiina, kehittävät omia standardejaan, jotka eivät ole täysin yhteensopivia keskenään, mikä haastaa globaalia yhteistoimivuutta. EU:n akkuasetus ja sen toimeenpanoa tukemaan laaditut standardit on nähty Euroopan ulkopuolella teknisinä kaupan esteinä, koska eurooppalaisten toimijoiden on helpompi käyttää paikallisia standardeja vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen. Esimerkiksi Yhdysvallat on nostanut tämän asian esille kauppaneuvotteluissa EU:n kanssa ja kritisoinut EU:n ulkopuolisten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua harmonisoitujen standardien laatimiseen. 

Standardointityö ei tapahdu tyhjiössä 

Geopoliittinen tilanne heijastuu kansainväliseen standardointityöhön ennen kaikkea jäsenmaiden osallistumisen dynamiikassa, teknologisten ratkaisujen kilpailussa ja kansainvälisten standardointiorganisaatioiden sisäisessä vallanjaossa. Standardointi on osa laajempaa geopoliittista ja taloudellista ekosysteemiä. 

Länsimaiden on reagoitava tilanteeseen nopeasti. Esimerkiksi Kanadassa julkaistiin elokuussa 2025 julkinen vetoomus kansallisten standardointikomiteoiden rahoituksen turvaamiseksi. Perusteluissa korostettiin, että standardit ovat kaupan, innovaatioiden ja kilpailukyvyn perusta. Tutkimusten mukaan standardien vaikutus on jopa yhdeksän prosenttia Kanadan bruttokansantuotteesta. Jos länsimaat eivät ole mukana, joku muu kirjoittaa standardit – eikä länsimaiden kansalaisilla ja yrityksillä ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua niihin. 

Myös Yhdysvalloissa pohditaan, oliko kongressin vuonna 1995 tekemä päätös vahvistaa virallisesti yksityisen sektorin vetovastuu standardien kehittämisestä sittenkään järkevä. Kun yritysten panostus standardointityöhön on ollut laskussa viimeisten kymmenen vuoden aikana, on amerikkalaisten standardoinnin ammattilaisten määrä laskenut ja teknistä kontribuutiota on tullut vähemmän. Jopa Wall Street Journal kiinnitti huomiota asiaan artikkelissaan ”If the U.S. doesn’t set global tech standards, China will.”  

Kun maailma ympärillä muuttuu, pitää meidänkin muuttua. Suomalaisen standardoinnin ekosysteemin toimijoiden tulee tunnistaa taustalla vaikuttavat geo- ja kauppapoliittiset paineet, ja hakeutua mukaan samanmielisten maiden ryhmiin edistämään suomalaisen teollisuuden ja yhteiskunnan kannalta myönteistä kehitystä. Euroopan unioni on luonteva yhteistyöfoorumi, mutta myös Pohjoismaiden kannattaisi yhdistää voimiaan kansainvälisessä standardointityössä entistä aktiivisemmin. 

Kirjoittaja työskentelee mineraalipoliitikan johtavana asiantuntijana työ- ja elinkeinoministeriössä ja osallistuu aktiivisesti eurooppalaiseen ja kansainväliseen standardointityöhön. 

Muut METSTAn vieraskynäkirjoitukset: