29.04.2025

Vieraskynä: Näkökulmia näyttämötekniikan EN-standardeihin

Juuso Murtoniemi, Head of Stage Automation at Helsingin Kaupunginteatteri

Tämä kirjoitus käsittelee näyttämötekniikkaa teattereissa ja näyttämötekniikan EN-standardeja näyttämökoneistojen loppukäyttäjän näkökulmasta. CEN TC/433 Entertainment Technology kattaa huomattavasti laajemman aihealueen kuin teatterit ja teattereiden kiinteästi asennetut näyttämökoneistot.

Näyttämötekniikka-termiä käytetään tässä yhteydessä kuvaamaan paitsi näyttämökoneistoja myös teatterin näyttämötekniikkaa ammattiryhmänä, pois lukien ääni-, valo- ja muut näyttämötekniikkaan kuuluvat osastot laajemmassa merkityksessä.

Olen työskennellyt ammattiteattereissa lähes kaksikymmentä vuotta, joista viimeiset kaksitoista vuotta näyttämökoneistojen parissa. Tällä hetkellä toimenkuvaani kuuluu näyttämöoperaattoreiden lähiesihenkilönä toimiminen sekä näyttämökoneistojen kunnossapidon järjestäminen. Standardien suhteen olen aloittelija.

Standardointiin osallistuminen on avannut väylän sellaiseen tietoon ja ammatillisiin verkostoihin, joiden saavuttaminen olisi muuten erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Standardoinnilla on organisaatiollemme myös strategista merkitystä, sillä edelläkävijyys ja suunnannäyttäjän rooli ovat keskeinen osa Helsingin Kaupunginteatterin strategiaa.

Näyttämötekniikka

Näyttämötekniikalla tai näyttämömekaniikalla tarkoitetaan tyypillisesti näyttämöllä sijaitsevia nostolaitteita, kuten tanko- ja pistenostimia. Erilaiset nostolaitekokonaisuudet voidaan jaotella karkeasti ylä- ja alakoneistoihin riippuen siitä, onko laitteet sijoitettu näyttämön ylä- vai alapuolelle.

Näyttämökoneistojen ohjauksessa käytetty tekniikka on viime vuosikymmeninä muuttunut merkittävästi. Vanhojen käsikäyttöjen sekä yksinkertaisten sähköisten ohjausjärjestelmien käydessä harvinaisemmiksi näyttämöautomaatiosta on tullut yhä tavanomaisempi käsite teattereissa.

Kuitenkin vasta vuonna 2020 julkaistiin ensimmäinen näyttämötekniikan EN-standardi, EN 17206 Entertainment technology – Machinery for stages and other production areas – Safety requirements and inspections. Vuoteen 2020 asti Suomessa on sovellettu saksalaisia näyttämötekniikan standardeja.

CEN TC/433 Entertainment Technology – Machinery, equipment, installations

Näyttämötekniikan tekninen komitea kehittää varsin laajalla skaalalla näyttämötekniikan eurooppalaisia standardeja. Suomessa peilikomiteana toimii METSTAn SR 433 Näyttämötekniikka -standardointiryhmä.

CEN TC/433 on jaettu neljään osaan. Alle on listattu työryhmät sekä poimintoja työryhmien julkaistuista ja vielä julkaisemattomista standardeista (lisätietoa):

WG1 – Machinery

• EN 17206 (2020)- General Safety Guidelines for Entertainment Machinery Design

• EN 17206-3 (First Draft submitted) – Safety Guidelines for UAS/Drone Design for Events

• EN 17206-5 (Planned / Scheduled) – Safety Guidelines for Harness and Accessory Design for Performer Flying

WG2 – Equipment/Materials

• EN 17115 (2018) – Specifications for Steel and Aluminum Truss Design and Manufacture

• WI No. 00433008 (In development) – Specifications for Lifting and Suspension Accessory Design and Manufacture

WG3 – Definitions (ei aktiivinen)

WG4 – Codes Of Practice

• EN 17795-5 (2023) – Code of Practice for Lifting Operations

• EN 17795-3 (Draft) – Code of Practice for Performer Flying Operations

Tarvitaanko näyttämötekniikan standardeja?

EN-standardit orientoivat näyttämötekniikkaa oikeaan suuntaan, lähemmäs teollisuutta. Koneet ja komponentit ovat samoja teatterin näyttämöllä kuin missä tahansa tuotantolaitoksessa. Teollisuudessa standardien käyttö on arkipäivää, ja niin tulisi olla myös kulttuurialalla.

Mutta mihin näyttämötekniikan standardeja tarvitaan, kun ennenkin on pärjätty?

Suurien teatteriproduktioiden tekninen vaatimustaso kasvaa jatkuvasti. Lavasteet ovat yhä monimutkaisempia ja taiteelliset suunnittelijat osaavat hyödyntää koneiden potentiaalia tehokkaasti. Repertuaariteatteri on perusluonteeltaan erätuotantoa, jolloin tilan rajallinen joustokyky tulee nopeasti vastaan. Moni produktio vaatiikin entistä systemaattisempaa ja suunnitelmallisempaa lähestymistapaa. Myös erikoisosaamiselle on kysyntää.

Pelkästään EN 17206 helpottaa laitehankintoja valtavasti sekä mahdollistaa irtautumisen saksalaisista tapahtuma-alan standardeista ja ohjeistuksista, esimerkkinä lähes brändin kaltaisen aseman saaneet nostolaiteluokitukset D8+ ja C1.

Käsitteet D8+ ja C1 liitetään yleensä lähinnä tietyt tekniset vaatimukset täyttäviin ketjunostimiin, joiden käyttötavat on määritelty seuraavasti:

Taulukko dokumentista IGVW SQP2 Chain hoists taulukosta 4.2.2

D8+ ja C1 eivät kuitenkaan ole Saksassakaan standardeja. Ne viittaavat IGVW:n ohjeistukseen SQP2 sekä DGUV:n ohjeistukseen 17/18 (aiemmin BGV-C1), joka ei käsittele pelkästään ketjunostimia tai näyttämökoneistoja, vaan käsittää laajemman kokonaisuuden (lisätietoa). Standardissa EN 17206 nostolaitteiden käyttötavat on ilmaistu UC (Use Case) -luokkina:

Taulukko standardista EN 17206:2020 Entertainment technology. Machinery for stages and other production areas. Safety requirements and inspectios

Standardit saatetaan nähdä usein kankeina ja luovuutta kiusallisesti rajoittavina turhina sääntöinä. Näyttämötekniseen työhön eivät todellisuudessa kuitenkaan vaikuta dramaturgiset prosessit, tyylilajit tai mitkään muutkaan taiteelliset tekijät. Näyttämötekniikan tehtävä ammattiryhmänä on ennen kaikkea mahdollistaa taiteen turvallinen sekä häiriötön tekeminen ja kokeminen. Tässä kontekstissa standardit ja mahdollisuus osallistua standardointiin ovat suomalaiselle näyttämötekniikalle merkittävä edistysaskel.

Muut METSTAn vieraskynäkirjoitukset: