20.02.2025

Koneturvallisuuden kattostandardi ISO 12100 uudistuu

Tämä juttu on osa ”Lähtölaskenta koneasetuksen soveltamiseen” -juttusarjaa, jossa julkaisemme kuukausittain uuden koneasetuksen ja siihen liittyvän standardoinnin ajankohtaisia aiheita.

Koneturvallisuuden perusstandardi SFS-EN ISO 12100:2010 toimii keskeisenä viitekehyksenä koneiden turvallisuussuunnittelussa. Se on erityinen standardi sikäli, että se on ainoa A-tyypin koneturvallisuusstandardi, joka tarjoaa yleiset periaatteet riskin arviointiin ja riskin pienentämiseen. ISO 12100 onkin eräänlainen turvallisuussuunnittelun ”raamattu”, ja sen tunteminen on tärkeää kaikille koneiden turvallisuussuunnitteluun osallistuville.

Miksi ISO 12100 on tärkeä?

Standardia ISO 12100 voidaan soveltaa kaiken tyyppisiin koneisiin. Se esittää yleisen menetelmän riskin arvioinnille ja riskin pienentämiselle, minkä lisäksi siinä määritellään kolmivaiheinen riskin pienentämisen prosessi:

• Luontaisesti turvallinen suunnittelu – Vaarojen poistaminen jo suunnitteluvaiheessa.
• Suojaaminen – Turvalaitteiden ja rakenteellisten suojien käyttö.
• Käyttöä koskevat tiedot – Käyttöohjeet, varoitukset ja koulutus.

Standardi sisältää kattavan listauksen esimerkkejä erilaisista vaaratekijöistä ja vaaratilanteista, joita voidaan hyödyntää riskin arvioinnin lähtökohtana. Näiden kautta suunnittelijat voivat tunnistaa ja arvioida koneiden turvallisuuteen liittyviä riskejä järjestelmällisesti.

ISO 12100 uudistuu – mitä on odotettavissa?

ISO/DIS 12100 oli hiljattain julkisessa lausuntovaiheessa (Euroopassa prEN ISO 12100, kansainvälisesti ISO/DIS 12100). Standardin uudistamispäätös tehtiin erityisesti uuden EU-koneasetuksen (2023/1230/EU) vuoksi, jotta standardi voidaan päivittää vastaamaan tulevia sääntelyvaatimuksia.

Yksi keskeisimmistä muutoksista on kyberturvallisuuden ja tekoälysovellusten huomioiminen osana koneturvallisuuden yleisiä periaatteita. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että riskin arvioinnissa on otettava huomioon myös digitaalisiin uhkiin ja koneen ohjelmistopäivityksiin liittyvät vaarat.

Uusi käsite: Siedettävä riski

ISO/DIS 12100 sisältää myös uuden termin ”siedettävä riski” (tolerable risk), mikä on herättänyt keskustelua asiantuntijapiireissä. Termi viittaa riskiin, joka on hyväksyttävissä tietyssä asiayhteydessä yhteiskunnan senhetkisten arvojen perusteella. Riskin siedettävyyteen vaikuttavat teknologiset, toiminnalliset ja taloudelliset näkökulmat, joiden lisäpanos ei merkittävästi enää pienentäisi riskiä.

Keskustelua on herättänyt se, että käsitteen määrittely on monimutkaista, sillä yhteiskunnalliset arvot ja teknologinen kehitys voivat muuttua ajan myötä. Onkin vielä avoinna, kuinka tämä uusi käsite otetaan vastaan.

EN ISO 12100 ja yhdenmukaistaminen

ISO 12100:n uudistamisella on suora yhteys uuden koneasetuksen (2023/1230/EU) vaatimuksiin. A-tyypin standardina ISO 12100 ei kuitenkaan tarjoa suoria ratkaisuja olennaisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseksi, minkä vuoksi uudistetussa standardissa EN ISO 12100 on mukana ZA-liite nykyiselle konedirektiiville ja ZB-liite uudelle koneasetukselle.

Tästä seuraa erikoinen harmonisointiin liittyvä kysymys:

Voiko standardi olla virallisesti yhdenmukaistettu, jos se ei tarjoa vaatimustenmukaisuusolettamaa minkään olennaisen turvallisuusvaatimuksen osalta?

Tämä kysymys on herättänyt keskustelua standardointipiireissä, ja lopullinen ratkaisu jää nähtäväksi.

Standardien massiivinen päivitystyö käynnissä

Koneasetuksen mukauttaminen edellyttää laajamittaista standardien uudistamista. Koneturvallisuusstandardeja on yli 800, ja tavoitteena on saattaa ne yhdenmukaistetuiksi uuden koneasetuksen kanssa. Työ on valtava, ja se on jo käynnistetty monissa teknisissä komiteoissa.

Kaikkea ei kuitenkaan todennäköisesti saada valmiiksi koneasetuksen soveltamisen alkuun 20.1.2027 mennessä. Tämä aiheuttaa valmistajille ja viranomaisille haasteita, sillä standardien viivästyessä myös vaatimustenmukaisuuden osoittaminen voi vaikeutua.

Mitä seuraavaksi?

A-tyypin standardina ISO 12100 toimii perustana monille muille standardeille, joten sen nopea päivitys on ensisijaisen tärkeää. Meneillään on myös B- ja C-tyypin standardien laadinta ja uusiminen, kuten esimerkiksi prEN 50742 kyberturvallisuudelle, jotta ne vastaavat uutta sääntelyä.