14.10.2025

Standardoinnin kulissien takaa: Juha Kekin ja Hannu Rantalan pitkä tie kansainvälisten sääntöjen rakentajiksi

Standardisointi ei ole vain paperinmakuisia sääntöjä ja kaavioita. Se on kansainvälistä valtapeliä, jossa punnitaan osaamista, taloudellisia intressejä ja poliittisia tavoitteita. Juha Kekki ja Hannu Rantala ovat olleet mukana rakentamassa globaaleja sääntöjä omilla erikoisaloillaan ja kokeneet, kuinka suomalaiset asiantuntijat ovat joutuneet pitämään pintansa suurten maiden ja yritysten puristuksessa.

Lapinjärveltä kansainvälisiin pöytiin

Juha Kekin tarina alkaa itäiseltä Uudeltamaalta, Lapinjärveltä. Sukutilalla olisi ollut jatkajalle tilaa, mutta opinnot veivät muualle. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa hän löysi oman elämänuransa: hammaspyörät ja vaihteet. Voimansiirrosta tuli Kekille elämänikäinen urapolku.

“Hammaspyöristä ja hammasvaihteista tuli minun kohtaloni. Niitä tein lähes 40 vuotta, useiden eri työnantajien palveluksessa”, hän kertoo. Vuosien kuluessa neuvottelupöydät vaihtuivat: kotimaisista kehityspalavereista globaaleihin työryhmiin, joissa yhteistä linjaa haettiin asiantuntijoiden kesken. “Yhtäkkiä olin pöydässä, jossa eri maiden asiantuntijat hakivat yhteistä linjaa. Oli hienoa nähdä, että oma erikoisosaaminen oli aidosti tarpeen”, Kekki muistelee.

Hannu Rantalan reitti: diplomityöstä standardointiin

Hannu Rantalan ura lähti liikkeelle diplomityöstä, joka käsitteli nostureiden mitoitusta. Työelämä vei suoraan tehtäviin, joissa turvallisuus, talous ja käytännön toteutus limittyvät. Valmistuttuaan Otaniemestä vuonna 1977 hän siirtyi Kone Oy:n palvelukseen ja myöhemmin Konecranes Oy:lle, jossa hän työskenteli teknisissä tehtävissä yli neljä vuosikymmentä.

“En ollut myynnissä enkä markkinoinnissa, vaan nimenomaan teknisessä ytimessä. Toimin asiantuntijana ja esimiehenä, tukien monia projekteja”, Rantala kuvaa. Standardoinnin hän kohtasi ensin eurooppalaisen nosturijärjestön kautta ja eteni sieltä kansainväliseen standardointiin.

Kun tekniikka kohtaa intressit

Kansainvälisissä kokouksissa kohtasivat suurten maiden intressit, yritysten kilpailuasetelmat ja toisinaan silkka valtapolitiikka. Rantalan mukaan usein törmättiin tahoihin, jotka halusivat säilyttää omat, vuosien varrella rakentuneet säännöstönsä. “Sanottiin suoraan: eivät he tuo omaa tietoaan muiden käyttöön. He halusivat pitää omat sääntönsä käytössä.”

Kekki on nähnyt saman: “Minun on vaikea ymmärtää, mitä hyötyä kenellekään oli siitä, että tilanne pysyi epämääräisenä. Ikään kuin joillekin oli tärkeämpää estää standardin eteneminen kuin hakea ratkaisua”. Silti pitkän aikavälin suunta on ollut yhteisen, läpinäkyvän mitoitus- ja turvallisuusajattelun vahvistuminen.

Yhteisiä projekteja ja vastarintaa

Rantalan ja Kekin tiet kohtasivat konkreettisesti nosturivaihteiden mitoitusta käsittelevässä standardihankkeessa. “Alku oli lupaava. Dokumentti oli hyvin pitkällä ja taiten kirjoitettu, mutta lopulta erään jäsenmaan periaatteellinen vastustus pysäytti työn”, Rantala muistelee.

Kekki komppaa: “Se oli turhauttavaa.” Kun keskustelut eivät tuottaneet tulosta, turvauduttiin välillä äänestykseen ja palattiin sitten pienempiin työryhmiin hiomaan yksityiskohtia. Vastustuksen vuoksi standardia ei lopulta koskaan julkaistu.

Pieni kansallinen kenttä

Kotimaisessa kentässä resurssit ovat olleet usein tiukalla. Rantala kertoo, kuinka hän monesti oli ainoa suomalainen kokouksissa. Se herätti huolta jatkosta. “Koko ajan oli tunne, että Suomen osallistumiskärki on liian kapea. Jos standardointiryhmässä tulisi lisää tehtäviä, kenelle niitä voisi jakaa?” Rantala sanoo.

Kekillä on saman suuntainen kokemus myös johtamisesta: kun yritysrakenne muuttuu, muuttuu usein myös käsitys standardoinnin strategisesta merkityksestä. “Homma rupesi menemään vihkoon. Uusi omistaja ei ymmärtänyt, mitä oli ostanut eikä mitä standardoinnilla olisi voinut saavuttaa”, hän kiteyttää. Nämä hetket muistuttavat, että standardointi ei ole irrallinen saareke: se elää yritysten ja toimialan syklien mukana.

Miten homma oikeasti etenee?

Arki standardeja tekevissä työryhmissä on yllättävän käytännöllistä. Aikatauluja sorvataan, luonnoksia kommentoidaan, ja välillä palataan pari askelta taaksepäin, jotta perusteluketju saadaan kuntoon. Rakentava henki syntyy siitä, että väitteiden taakse laitetaan dataa ja perusteluja ja että erimielisyydet pyritään ratkomaan pöydässä, ei sen ulkopuolella. Jos päädytään pattitilanteeseen, asiasta voidaan äänestää. Juuri tässä vaiheessa korostuu hyvän sihteeristön ja selkeän puheenjohtajuuden merkitys: ilman toimivaa “moottoria” paraskaan sisältö ei liiku.

Mitä standardointi antaa tekijälle ja työnantajalle?

Sekä Rantala että Kekki kuvaavat, miten standardointi terävöitti omaa ajattelua: kun joutuu perustelemaan ratkaisut kansainvälisessä seurassa, pinnalliset väitteet eivät riitä, vaan tilalle tulee looginen, laskelmiin ankkuroitunut tapa tehdä päätöksiä. Standardointityössä syntyy suhdeverkosto, josta on hyötyä pitkälle tulevaisuuteen, oli kyse sitten uuden mitoitusperiaatteen läpiviennistä tai alan muutosten ymmärtämisestä.

Yrityksille standardointi on tärkeä paikka vaikuttaa. “Standardointi voi kuulostaa kuivalta, mutta se on yritykselle aidosti strateginen kysymys”, Kekki muistuttaa. “Standardointi on paikka, jossa oppii ymmärtämään kilpailijoita ja koko alan tulevaisuutta”, Rantala jatkaa.

Kumpikin haluaa lähettää terveiset seuraaville sukupolville. Kekin mukaan standardointi tarjoaa oivan näköalapaikan ja mahdollisuuden vaikuttaa.

Perintö ja tulevaisuus

Kekin ja Rantalan urat kertovat, että standardointi on enemmän kuin sääntöjen kirjoittamista. Se on jatkuvaa tasapainoilua tekniikan, talouden ja politiikan välillä. Molemmat ovat nähneet, kuinka suomalaiset asiantuntijat voivat vaikuttaa – mutta vain, jos uskaltavat osallistua.

“Olisi iso tappio, jos suomalaiset jättäytyisivät pois. Silloin vaarana on, että olemme vain muiden pelinappuloita”, Rantala varoittaa.

Standardisoinnin pelikenttä ei ole kadonnut. Seuraavat sukupolvet astuvat nyt samoihin pöytiin ja Kekin ja Rantalan tarinat muistuttavat, miksi suomalaisen äänen on kuuluttava siellä jatkossakin.