Suunnittelun perusteet
SFS-EN ISO 12100:2010, Perusteet ja yleiset suunnitteluperiaatteet
A-tyypin standardi SFS-EN ISO 12100:2010 on olennainen riskin arviointiin ja sitä seuraavaan riskin pienentämiseen perustuvan suunnittelukäytännön ymmärtämiseksi ja toteuttamiseksi. Sen avulla olennaisten turvallisuus- ja terveysvaatimusten toteuttamisen voi käytännössä aloittaa.
SFS-EN ISO 12100 on koneiden turvallisuussuunnittelun perusperiaatteet ja perusterminologian sisältävä A-tyypin standardi. Se on myös ensimmäinen, alun perin vuonna 1991 ja tunnuksella EN 292 (osat 1 ja 2), julkaistu EU:n konedirektiiviin liittynyt standardi. Voidaan sanoa, että EN ISO 12100 on tärkein koneturvallisuuden standardi.
Standardin aiemmat versiot EN 292-1:1991 ja EN 292-2:1991 laadittiin samanaikaisesti alkuperäisen konedirektiivin 89/392/ETY kanssa 1980-luvun lopulla ja se liittyi läheisesti konedirektiivin liitteessä I esitettäviin koneiden suunnittelua koskeviin olennaisiin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin. Standardia EN 292 saatetaan edelleen toisinaan tarvita, koska siihen on edelleen velvoittavia viittauksia muutamissa standardeissa.
Standardi EN ISO 12100 julkaistiin aluksi kaksiosaisena (EN ISO 12100-1 ja EN ISO 12100-2). Riskinarviointia käsiteltiin erillisessä standardissa EN ISO 14121-1. Vuonna 2010 julkaistiin uusi painos, jossa kaikki kolme edellä mainittua standardia on yhdistetty yhdeksi standardiksi EN ISO 12100:2010.
Standardissa SFS-EN ISO 12100:2010 esitetään tarvittava lisäopastus, jolla konedirektiivin edellyttämä riskin arviointiin ja riskin pienentämiseen perustuva turvallisuussuunnitteluprosessi voidaan järjestää ja läpiviedä. Standardi on erittäin tärkeä myös muita koneturvallisuuden standardeja laadittaessa, koska se esittää useiden turvallisuusperiaatteiden lähtötason, ja siihen viitataankin useimmissa B-ja C-tyypin standardeissa.
SFS-EN ISO 12100:2010 ei käsittele kotieläimiin, omaisuuteen tai ympäristöön kohdistuvia vahinkoja.
Peruskäsitteet ja turvallisuussuunnittelun perusvaiheiden kuvaus
Standardi SFS-EN ISO 12100:2010 määrittelee tärkeimmät turvallisuussuunnitteluun liittyvät peruskäsitteet sekä eri suojauskeinot, joita käytetään koneiden turvallisuuden aikaansaamisessa. Standardissa esitettävä terminologia on olennaista esim. muiden standardien vaatimuksia sovellettaessa. Tämän lisäksi SFS-EN ISO 12100:2010 sisältää koneisiin tyypillisesti liittyvien vaarojen kuvaukset ja turvallisuussuunnittelun perusvaiheisen (riskin arviointi ja riskin pienentäminen) erittelyt.
Standardin SFS-EN ISO 12100:2010 alkuosa on eräänlainen johdanto koneiden turvallisuussuunnitteluun. Se kuvaa turvallisuussuunnittelun yleisen kehyksen, jota seuraa riskin arviointia ja riskin pienentämistä käsittelevät kohdat.
Riskin pienentämisessä käytettävissä olevien teknisten periaatteiden ja keinojen kuvaus
Standardi SFS-EN ISO 12100:2010 määrittelee riskin pienentämisvaiheessa sovellettavissa olevia teknisiä periaatteita turvallisten koneiden suunnittelemiseksi. SFS-EN ISO 12100:2010 kuvaa riskin pienentämisvaiheet ns. kolmen askeleen menetelmän avulla ja erittelee eri askelien aikana käytettävissä olevia yksityiskohtaisempia riskin pienentämistapoja.
Standardin SFS-EN ISO 12100:2010 kohdassa 6 esitetään koneen suojaustekniikan eri osa-alueiden perustaso ja välttämättömimmät perusperiaatteet ja vaatimukset. Yksityiskohtaisempia ja pidemmälle meneviä vaatimuksia esitetään puolestaan lukuisissa mm. suojuksia, turvalaitteita, turvaetäisyyksiä, hätäpysäytystä, kulkuteitä, ergonomiaa, päästöjen hallintaa, ohjausjärjestelmiä jne. koskevissa B-tyypin standardeissa.
Standardin kohdassa 6 esitettäviin vaatimuksiin (käyttöä koskevat tiedot) viitataan lähes kaikissa C-tyypin standardeissa. Tämän lisäksi C-tyypin standardit esittävät yleensä konekohtaisia merkintöjä ja ohjeiden sisältöä koskevia vaatimuksia.
Konetta suunniteltaessa on standardin SFS-EN ISO 12100:2010 kohdan 6.4 lisäksi aina syytä tarkistaa myös konedirektiivin 2006/42/EY liitteen I kohdassa 1.7 esitettävät vaatimukset, joista kohdat 1.7.3 ”Koneen merkinnät” ja 1.7.4 ”Ohjeet” ovat varsin yksityiskohtaisia ja ne koskevat pakollisena kaikki koneita.