26.02.2026

Standardoinnin kulissien takaa: yli 40 vuotta aktiivisesti mukana ilmanvaihdon standardoinnissa

Tämä haastattelun pohjalta laadittu artikkeli nostaa esiin merkittävän työpanoksen, jonka Jorma Railio on antanut METSTAn vastuualueisiin kuuluvan talotekniikan, tarkemmin rakennusten ilmatekniikan, standardointiin vuosien 1984 – 2025 aikana. Nyt hän on jäämässä standardointityöstä ’eläkkeelle’. Railio kertoo kiinnostavasti standardointityön kehittymisestä ja kannustaa lähtemään mukaan.

——

Jorma Railio on ollut vaikuttamassa rakennusten ilmatekniikan standardointiin hyvin kauan. Työ alkoi kansallisesti 1984 Suomen ilmateknillisessä toimialayhdistyksessä (MET:n alla), jossa oli käynnissä laaja kehityshanke iv-alan imagon nostamiseksi ja laadukkaiden pelisääntöjen luomiseksi. Tässä standardit nähtiin keskeisenä työkaluna. Luonnollinen jatkumo kansalliselle työlle oli osallistuminen vuonna 1988 perustetun CEN/TC 156 ’Ventilation for buildings’ toimintaan. Railio toimi aktiivisesti kymmenessä eri CEN/TC 156 työryhmässä ja kahdessa niistä (WG 5 ja 11) myös puheenjohtajana tai sihteerinä. 1990-luvulla osallistuminen laajeni maailmanlaajuiseen komiteaan ISO/TC 205 ’Building environmental design’.

Alkuvuosina stadardisoinnin kohteena olivat tuotteisiin kohdistuvat perusasiat, esimerkkeinä ilmakanavat ja ilmanvaihdon päätelaitteet. Laitevalmistajilla oli hyvin erilaisia käytäntöjä ja ratkaisuja. 1990-luvun alkupuolella aihealue laajeni, kun painopiste siirtyi yksittäisistä tuotteista laitekokonaisuuksiin (ilmankäsittelykoneet) ja kokonaisiin järjestelmiin, ja pian tulivat mukaan myös sisäilmastokysymykset ja 2000-luvun alussa rakennusten energiatehokkuus.

Suomen ääni on saatu Railion mukaan ilmatekniikan standardoinnissa kohtuullisen hyvin kuuluviin, mutta se on vaatinut kovaa työtä. 1990-luvun alussa käännettiin englanniksi suomalaisia tuotestandardeja ja myös oman alan rakentamismääräyksiä, joissa esitetyt sisäilma-asiat ja järjestelmävaatimukset olivat yhdessä vaiheessa tärkein lähtökohta ensimmäisille ilmatekniikan ”System performance” (EN 13779 ja myöhemmin EN 16798-3) ja järjestelmien käyttöönottostandardeille (EN 12599).

Matkan varrelle on osunut monia hyvin mieleenpainuvia tapahtumia. Pohjoismaat olivat alusta asti vahvasti mukana CEN/TC 156:ssa ja edustajat saivat keskinäisen palaverinsa takia erään kokouksen yhteydessä lisänimen ”Nordic mafia”. Kerran saatiin paljastettua melkoinen juonittelun yritys, kun yksityinen testauslaboratorio yritti ajaa itselleen käytännössä eurooppalaista testausmonopolia tietyn tuotekomitean sijaan toisessa, materiaalikohtaisessa komiteassa.

”Joissain työryhmissä standardointia on tehty professorivetoisesti, jolloin työ on alkanut paisua massiiviseksi, kun on yritetty laatia täydellistä standardia”, Railio kertoo. Esimerkiksi puhaltimien standardin ISO 5801 ensimmäisen version laatiminen kesti n. 30 vuotta ja luonnos kasvoi 300-sivuiseksi. Standardien on tarkoitus olla hyvän vallitsevan käytännön kuvauksia, muistuttaa Railio, eikä liikaa tulevaisuuteen ja yksittäisiin uusiin tutkimustuloksiin nojaavia.

Railio kertoo, että aihealueen standardoinnissa perusasiat ovat aika lailla säilyneet, mutta mukaan on tullut paljon uusia asioita mm ympäristöasiat, myös laajempia kokonaisuuksia kohteina, mikä on omiaan hidastamaan työtä, samoin kuin liittyminen (suoraan tai epäsuoraan) EU-lainsäädäntöön, jolloin itse työhön on tullut uusia toimijatahoja ja sidosryhmiä mukaan. Osallistuminen standardointiin on monin tavoin muuttunut, eikä kokouksissa enää paneuduta teknisiin yksityiskohtiin samalla perusteellisuudella kuin aiempina vuosikymmeninä. ”Tänä päivänä työelämä on hektisempää, kenellekään ei tunnu olevan aikaa standardisoinnin tapaiseen yleishyödylliseen, ellei asia ole aivan elintärkeä oman bisneksen kannalta”, sanoo Railio.

Harmillinen muutos on Railion mielestä porukkahengen heikentyminen. Aiemmin kokousmatkoilla, jotka saattoivat venyä sunnuntaille asti edullisempien lentolippujen takia, oli tapana viettää enemmän myös vapaa-aikaa kokousosallistujien kesken. Kokousten muuttuminen paljolti hybridi- ja etäkokouksiksi on tuonut sekä hyviä että huonoja puolia: matkakuluja toki säästyy, mutta keskittyminen käsiteltäviin asioihin on selvästi heikentynyt.

Railio kannustaa lähtemään mukaan standardointiin. Standardointi on entistä enemmän muuttumassa ”isojen pelikentäksi”, mutta hänen mielestään myös pienet maat pystyvät ajamaan standardeihin maansa yrityksille tärkeitä asioita, kunhan ovat valmiita sitkeään ja määrätietoiseen työhön. Liittoutuminen on tärkeässä roolissa, samoin aktiivinen ratkaisuiden hakeminen ja ehdotusten tekeminen.

Rakennusten ilmatekniikan standardointi kuuluu METSTA SR 156:lle, jonka vastuuhenkilö on Suvi Papula.