Koneturvallisuusstandardien hierarkia

Koneturvallisuuden standardeilla on kolmiportainen hierarkia (A-, B- ja C-tyypin standardit). Tämän hierarkian tarkoituksena on ollut nopeuttaa standardien laadintaprosessia ja toisaalta se, että turvallisuussuunnittelun perusperiaatteet olisivat yhtäläiset kaikenlaisia koneita suunniteltaessa. Esimerkiksi kaikkien koneiden suunnitelussa voidaan käyttää samoja turvaetäisyyksiä (EN ISO 13857), suojusten perusvaatimukset esitetään vain yhdessä standardissa (EN ISO 14120) ja riskin arvioinnin periaatteet ovat samat suunniteltavasta koneesta riippumatta (EN ISO 12100 ja ISO/TR 14121-2).

Yleistä

Koneturvallisuuden standardien hierarkia (A-,B- ja C-tyypin standardit) määritellään standardissa EN ISO 12100 ja se nykyisin yleensä toistetaan kaikkien koneturvallisuusstandardien johdannnossa samalla mainiten, onko kyseessä standardi A-, B vai C-tyypin standardi.

A-tyypin standardi (turvallisuuden perusstandardi)
standardi, jossa esitetään perusteet, suunnitteluperiaatteet ja yleiset näkökohdat, joita voidaan soveltaa kaikkiin koneisiin

HUOM: Ainoa A-tyypin standardi on EN ISO 12100. Lisäksi ISOn tekninen raportti ISO/TR 14121-2 sisältää lisäopastusta standardin EN ISO 12100 soveltamiseen.
B-tyypin standardi (turvallisuuden ryhmästandardi)
standardi, jossa käsitellään yhtä turvallisuusnäkökohtaa tai yhtä sellaista suojausteknistä laitetta, jota voidaan käyttää useissa erilaisissa koneissa:
— B1-tyypin standardit koskevat tiettyjä yksittäisiä turvallisuusnäkökohtia (esim. turvaetäisyyksiä, pintalämpötiloja, melua)
— B2-tyypin standardit koskevat suojausteknisiä laitteita (esim. kaksinkäsinhallintalaitteita, toimintaankytkentälaitteita, kosketuksen tunnistavia laitteita, suojuksia).
C-tyypin standardi (konekohtainen turvallisuusstandardi)
standardi, jossa käsitellään tietyn koneen tai koneryhmän yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia

HUOM. käsite ”koneryhmä” tarkoittaa koneita, joilla on samanlainen tarkoitettu käyttö ja joiden vaarat, vaaratilanteet ja vaaralliset tapahtumat ovat samanlaisia

Standardien hierarkialla voidaan myös varmistaa se, että tiettyä turvallisuusnäkökohtaa (esim. turvaetäisyyttä, hätäpysäytystä, odottamattoman käynnistumisen estämistä, turvalaitteiden sijoittamista, koneiden kulkuteitä jne.) koskevat periaatteet standardisoidaan vain kerran ja että nämä periaatteet ovat suoraan viitattavissa erilaisissa konekohtaisissa C-tyypin standardeissa.

Mitä käytännön merkitystä standardin tyypillä on?

Käytännön suunnittelutilanteessa olisi aina ensin selvitettävä se, onko suunniteltavaa konetta koskevaa C-tyypin standardia olemassa. Jos tällainen C-tyypin standardi on olemassa, se yleensä ohjaa (standardissa olevien viittausten kautta) sen, mitä A- ja B-tyypin standardeja suunnittelutilanteessa mahdollisesti tarvitaan ja mitä A- ja B-tyypin standardeissa esitettäviä vaatimuksia on C-tyypin standardissa olevien vaatimusten lisäksi noudatettava. Olemassa olevat ja valmisteilla olevat C-tyypin standardit ovat tunnistettavissa esim. C-tyypin standardeja laativien komiteoiden työohjelmista.

C-tyypin standardien tarkoituksena on esittää tuotekohtaiset mahdollisimman tarkat ja yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset konedirektiivin olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttymiseksi ja tavallaan määrittää se, miten A- ja B-tyypin standardien toisinaan laaja-alaiset ja mahdollisesti eri toteutusvaihtoehtoja sisältävät yleiset periaatteet on toteutettava kyseessä olevan koneen suunnittelussa ja rakenteessa.

Edellä mainitusta johtuen C-tyypin standardeissa esitettävät vaatimukset ovat aina ensisijaisia ja ”vahvempia” B-tyypin standardissa esitettäviin ja samaa aihetta sivuaviin vaatimuksiin nähden. Jos C-tyypin standardeissa esitettävät vaatimukset poikkeavat A- tai B-tyypin standardeissa esitettävistä, ovat C-tyypin standardissa esitettävät vaatimukset aina ensisijaisia.

Yhdenmukaistetun standardin aseman saaneen C-tyypin standardin noudattaminen ei poista konedirektiivissä 2006/42/EY esitettävää vaatimusta riskin arvioinnin suorittamisesta ja dokumentoimisesta. Riskin arviointi on myös tällöin tehtävä ja dokumentoitava, mutta sen laajuus on erilainen kuin ilman C-tyypin standardia toimittaessa. C-tyypin standardia laadittaessa on jo suoritettu riskin arviointi ja C-tyypin standardin soveltajan tehtäväksi jää lähinnä sen varmistaminen, kattaako noudatettu C-tyypin standardi kaikki suunniteltavana olevaa konetta koskevat vaarat ja konedirektiivissä esitettävät konetta koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. C-tyypin standardin soveltajan on tehtävä yksityiskohtaisempi riskin arviointi (ja sitä seuraava riskin pienentäminen) vain niiden vaarojen osalta, joita C-tyypin standardi ei kata.

Jos C-tyypin standardi ei kata tiettyä vaara, se ei myöskään voi antaa riskin pienentämisen keinoja tällaisen vaaran osalle. Koneen suunnittelijan on tällöin itse suoritettava tällaiseen vaaraan liittyvä riskin arviointi, johon perustuen riskin pienentäminen on sitten myös tehtävä. Suunnittelijan itse tekemään riskin arvioiniitn perustuva riskin pienentäminen ei automaattisesti takaa vaatimusenmukaisuutta – juuri tässä piilee yhdenmukaistettujen standardien suurin hyöty: yhdenmukaistetuissa standardeissa kuvattu riskin pienentäminen kuuluu automaattisen vaatimustenmukaisuusolettamuksen piiriin (ks. Yhdenmukaistetut standardit).

Miten standardin tyypin saa selville?

Parhaiten tiedon standardin tyypistä saa komission julkaisemista EU:n virallisen lehden julkaisuista (ks. linkit ja oppaat) luetteloista. Kirjoittamishetkellä (toukokuussa 2020) tieto yhdenmukaistetuista standardeista on hajautettu hankalasti useaan täytäntöönpanopäätökseen (ns. L-sarja) ja tiedonantoon (ns. C-sarja). Tämä johtuu ilmoituskäytäntöjen muutoksesta vuonna 2019. Paremmin kaikkien standardien yhdenmukaistuksen tila ja standardin tyyppi käyvät ilmi samalla sivustolla olevasta excel-muotoisesta koontitaulukosta.

SFS:n verkkokaupan viitetiedoista standardin tyyppi ei käy ilmi ainakaan toistaiseksi.

Standardin tyyppi mainitaan käytännössä aina myös käsillä olevan standardin kohdassa Johdanto.

A/B-tyypin standardeja laaditaan seuraavissa CEN/CENELECin teknisissä komiteoissa:

C-tyypin standardeja laativat komiteat

ovat käytännössä kaikkien muiden konekohtaisten komiteoiden laatimat turvallisuusstandardit ja jotka on myös lueteltu konedirektiivin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien luettelossa. Esim. kaikki komitean CEN/TC 151 laatimat ja maansiirtokoneita koskevat turvallisuusstandardit ovat C-tyypin standardeja.

Koneturvallisuuden standardit SFS-ja ISO-luetteloissa

SFS- ja ISO-luetteloissa ainoastaan A/B-standardit voidaan yksilöidä tarkasti kansainvälisen ICS-luokitukseen perustuen. Käytännössä kaikki koneturvallisuuden A/B-tyypin standardit on sijoitettu ICS-luokan ”13. Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus” alaluokkaan 13.110 Koneturvallisuus.

Koneiden C-tyypin turvallisuusstandardit puolestaan katsotaan tuotestandardeiksi, jonka vuoksi ne on sijoitettu niin SFS- kuin ISO-luetteloissa sektori- tai tuotesektorikohtaisiin ICS-luokkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että koneturvallisuuden C-tyypin standardit ovat hajaantuneina lukuisiin ICS-luokkiin ja jopa tietyn CENin komitean laatimat standardit sijoittuvat lukuisiin eri ICS-luokkiin. Tällaiset ICS-luokat sisältävä yleensä aina muitakin standardeja kuin vain turvallisuusstandardeja.

Koneturvallisuuden kaikki A/B-standardit SFS- ja ISO-luetteloissa:

Myös seuraavat luokat sisältävä koneturvallisuuden B-tyypin standardeja. Näihin ICS-luokkiin sisältyy myös muita kuin koneturvallisuuteen liittyviä standardeja.

Palaa pääsivulle
Seuraavaksi: Tärkeimmät standardit