20.09.2026

Standardien hyödyntäminen koneiden käyttäjän näkökulmasta

Tämä juttu on osa ”Lähtölaskenta koneasetuksen soveltamiseen” -juttusarjaa, jossa julkaisemme kuukausittain uuden koneasetuksen ja siihen liittyvän standardoinnin ajankohtaisia aiheita. 

Kun puhutaan standardeista niin lähes kaikki yritykset osaavat mainita, että heidän laatujärjestelmänsä perustuu ISO 9001 -standardiin. Vaikka ISOn laatujärjestelmästandardit ovat ehdottomasti hyödyllisiä, on tärkeä muistaa, että yritykset voivat hyötyä muidenkin standardien käyttämisestä.

Standardit ovat yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, jotka määrittelevät tuotteiden tai palvelujen vaatimuksia, ominaisuuksia tai toimintatapoja. Niitä laaditaan laadun, turvallisuuden ja yhteentoimivuuden lisäämiseksi ja niitä voidaan helposti soveltaa myös valmiiden tuotteiden turvallisessa käytössä. Standardit kannattaakin nähdä laaja-alaisina työkaluina, jotka säästävät yrityksissä sekä aikaa että rahaa kun ”pyörää ei tarvitse keksiä aina uudestaan”.

Tässä jutussa käsitellään koneturvallisuusstandardien hyödyntämistä koneiden käytön aikaisen turvallisuuden arviointiin. Merkittävää on tiedostaa, että sekä koneen valmistajan että sen käyttäjän tulee varmistaa, että toiminta koneen kanssa ja sen ympärillä tapahtuu turvallisesti. Vaikka standardien käyttäminen on usein vapaaehtoista, niin niiden soveltaminen on tehokkain tapa tehdä asiat turvallisesti.

Koneturvallisuuden standardit

Koneiden suunnittelussa EU-lait (nykyinen konedirektiivi 2006/42/EC ja tuleva koneasetus 2023/1230) vaativat koneiden valmistajaa takamaan koneen turvallisuuden. Hyödyntämällä koneiden suunnittelussa yhdenmukaistettuja koneturvallisuusstandardeja valmistajat voivat saada tuotteelleen vaatimustenmukaisuusolettaman.

Vaatimustenmukaisuusolettama tarkoittaa, että jos valmistaja on noudattanut yhdenmukaistettua standardia, koneen katsotaan olevan vaatimustenmukainen. Tällöin valmistaja voi myös kiinnittää tuotteeseensa CE-merkinnän. Standardien käyttö on siis koneen valmistajien näkökulmasta ”pikatie” lakiteknisten turvallisuusvaatimusten täyttämiseen ja mahdollistaa myös koneen myymisen koko Euroopan markkinoilla.

Koneturvallisuusstandardit on jaoteltu kolmeen tyyppiin (A, B ja C) kuvan 1 mukaisesti. Ylimpänä löytyy A-tyypin standardi, SFS-EN ISO 12100:2010 ”Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen”. Se määrittelee prosessin koneelle tehtävän riskinarvioinnin ja riskien pienentämisen suorittamiseksi. Seuraavaksi tulevat B-tyypin koneturvallisuusstandardit ja ne käsittelevät aina yksittäisiä turvallisuusnäkökohtia tai suojausteknisiä laitteita. Esimerkkejä näistä standardeista löytyy kuvasta 2.

Viimeinen ja suurin koneturvallisuusstandardien luokka ovat C-tyypin koneturvallisuusstandardit. Niitä on eniten, sillä ne käsittelevät tiettyjen konetyyppikohtaisten laitteiden turvallisuutta. Esimerkkeinä näistä voidaan antaa esim. konekäyttöisten hyllystöjen turvallisuutta käsittelevän SFS-EN 15059:2007+A1:2008, teollisuusrobotiikka turvallisuutta käsitelevät SFS-EN ISO 10218-1:2025 ja -2:2025 ja nostureita käsittelevät standardit kuten irrotettavien nostoapuvälineiden EN 13155:2020+A1:2025. Yhteensä erilaisia yhdenmukaistettuja koneturvallisuusstandardeja on yli 800 kappaletta, joten hyvin monelle eri konetyypille löytyy oma C-tyypin koneturvallisuusstandardi. Tämä helpottaa huomattavasti koneiden valmistajien elämää, sillä usein suunnittelun aikana he voivat suoraan käyttää koneelle sopivaa standardia siinä olevien riskien ja vaarojen kattamiseksi.

Standardien soveltaminen koneiden käyttäjän näkökulmasta

Harvempi tosin tietää, että työturvallisuuslaki ja käyttöasetus vaativat myös koneen käyttäjää esim. varastoissa tai tuotantolaitoksissa tekemään koneenkäyttöä koskevan riskianalyysin. Vaatimustenmukaisuusvakuutus kattaa koneen turvallisuuden käyttöönottohetkellä, mutta se ei ota kantaa sen käyttöympäristöön. Nämä käyttöympäristöstä nousevat riskit menevät usein ns. jäännösriskien puolelle ja ne tulee minimoida käyttäjän toimesta esimerkiksi työnorganisoinnilla, valvonnalla, hankkimalla muita suojausteknisiä laitteita, henkilösuojaimilla tai kouluttamalla koneiden käyttäjää.

Käytännössä tuotantolaitoksen tai varaston tapauksessa nämä ulkoiset tekijät voivat tarkoittaa esimerkiksi riittävän valaistuksen varmistamista, suoja-aitojen pystyttämistä tai jopa koko tilan toiminnan uudelleen organisointia. Oikeat työkalut koneesta ja sen käytöstä syntyvien riskien ja vaaratilanteiden minimoimiseen löytyvät, kun yritys tekee koneelle oman riskinarvioinnin. Jos yritys ei ole aiemmin tehnyt tällaisia riskianalyysejä, voi sen tekeminen esim. varaston automatisoinnin yhteydessä olla haastavaa. Mutta aivan kuten koneiden suunnittelijat, niin myös koneiden käyttäjät voivat saada tähän riskienarviointiprosessiin apua hyödyntämällä työssä standardeja.

Monia koneturvallisuuden B-tyypin standardeja voidaan hyödyntää suoraan sekä koneiden että niiden käyttöympäristön turvallisessa suunnittelussa. Vastaavasti mietittäessä mitä potentiaalisia vaaroja ja vaarallisia tilanteita käytössä oleva kone voi mahdollisesti aiheuttaa, niin C-tyypin konekohtaisesta standardista löytyy usein valmis luettelo konetyypille havaituista vaaroista. Tämän listauksen avulla on helppoa miettiä miten työ vuorovaikutuksessa koneen ympärillä tulisi organisoida turvallisuuden takaamiseksi. Koneiden mukana tulevasta vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta on myös usein helppoa löytää tieto koneeseen liittyvistä standardeista. Koneenkäyttäjän ei siis tarvitse yksin arvailla, mistä standardeista hän voisi hyötyä riskianalyysia laatiessa.