3. Standardien hierarkia

Koneturvallisuuden standardeilla on kolmiportainen hierarkia (A-, B- ja C-tyypin standardit). Tämän hierarkian tarkoituksena on ollut nopeuttaa standardien laadintaprosessia ja toisaalta sen tarkoituksena on varmistaa se, että turvallisuussuunnittelun perusperiaatteet olisivat yhtäläiset kaikenlaisia koneita suunniteltaessa - esim. kaikkien koneiden suunnitelussa voidaan käyttää samoja turvaetäisyyksiä (EN ISO 13857), suojusten perusvaatimukset esitetään vain yhdessä standardissa (EN 953/ISO 14120), riskin arvioinnin periaatteet ovat samat suunniteltavasta koneesta riippumatta (EN ISO 12100 ja ISO/TR 14121-2).

Yleistä

Koneturvallisuuden standardien hierarkia (A-,B- ja C-tyypin standardit) määritellään standardissa EN ISO 12100 (Johdanto) ja se nykyisin yleensä toistetaan kaikkien koneturvallisuusstandardien johdant-kohdassa samalla mainiten, onko kyseinen standardi A-, B vai C-tyypin standardi. Hierarkiaan on seuraava:

A-tyypin standardi (turvallisuuden perusstandardi)
type A standard (basic safety standard)

standardi, jossa esitetään perusteet, suunnitteluperiaatteet ja yleiset näkökohdat, joita voidaan soveltaa kaikkiin koneisiin

HUOM: A-tyypin standardi on EN ISO 12100. Lisäksi ISOn tekninen raportti ISO/TR 14121-2 sisältää lisäopastusta A-tyypin standardin soveltamiseen.

B-tyypin standardi (turvallisuuden ryhmästandardi)
type B standard (generic safety standard)

standardi, jossa käsitellään yhtä turvallisuusnäkökohtaa tai yhtä sellaista suojausteknistä laitetta, jota voidaan käyttää useissa erilaisissa koneissa:

  • B1-tyypin standardit koskevat tiettyjä yksittäisiä turvallisuusnäkökohtia (esim. turvaetäisyyksiä, pintalämpötiloja, melua)
  • B2-tyypin standardit koskevat suojausteknisiä laitteita (esim. kaksinkäsinhallintalaitteita, toimintaankytkentälaitteita, kosketuksen tunnistavia laitteita, suojuksi

C-tyypin standardi (konekohtainen turvallisuusstandardi)
type C standard (machine safety standard)

standardi, jossa käsitellään tietyn koneen tai koneryhmän yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia

HUOM. käsite ”koneryhmä” tarkoittaa koneita, joilla on samanlainen tarkoitettu käyttö ja joiden vaarat, vaaratilanteet ja vaaralliset tapahtumat ovat samanlaisia.

Standardien hierarkialla voidaan myös varmistaa se, että tiettyä turvallisuusnäkökohtaa (esim. turvaetäisyyttä, hätäpysäytystä, odottamattoman käynnistumisen estämistä, turvalaitteiden sijoittamista, koneiden kulkuteitä jne.) koskevat periaatteet standardisoidaan vain kerran ja että nämä periaatteet ovat suoraan viitattavissa erilaisissa konekohtaisissa C-tyypin standardeissa.

Mitä käytännön merkitystä standardin tyypillä on?

Käytännön suunnittelutilanteessa olisi aina ensin selvitettävä se, onko suunniteltavaa konetta koskevaa C-tyypin standardia olemassa. Jos tällainen C-tyypin standardi on olemassa, se yleensä ohjaa (standardissa olevien viittausten kautta) sen, mitä A- ja B-tyypin standardeja suunnittelutilanteessa mahdollisesti tarvitaan ja mitä A- ja B-tyypin standardeissa esitettäviä vaatimuksia on C-tyypin standardissa olevien vaatimusten lisäksi noudatettava. Olemassa olevat ja valmisteilla olevat C-tyypin standardit ovat tunnistettavissa esim. C-tyypin standardeja laativien komiteoiden työohjelmista.

C-tyypin standardien tarkoituksena on esittää tuotekohtaiset mahdollisimman tarkat ja yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset konedirektiivin olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten täyttymiseksi ja tavallaan määrittää se, miten A- ja B-tyypin standardien toisinaan laaja-alaiset ja mahdollisesti eri toteutusvaihtoehtoja sisältävät yleiset periaatteet on toteutettava kyseessä olevan koneen suunnittelussa ja rakenteessa.

Edellä mainitusta johtuen C-tyypin standardeissa esitettävät vaatimukset ovat aina ensisijaisia ja "vahvempia" B-tyypin standardissa esitettäviin ja samaa aihetta sivuaviin vaatimuksiin nähden. Jos C-tyypin standardeissa esitettävät vaatimukset poikkeavat A- tai B-tyypin standardeissa esitettävistä, ovat C-tyypin standardissa esitettävät vaatimukset aina ensisijaisia.

Yhdenmukaistetun standardin aseman saaneen C-tyypin standardin noudattaminen ei poista konedirektiivissä 2006/42/EY esitettävää vaatimusta riskin arvioinnin suorittamisesta ja dokumentoimisesta. Riskin arviointi on myös tällöin tehtävä ja dokumentoitava, mutta sen laajuus on erilainen kuin ilman C-tyypin standardia toimittaessa. C-tyypin standardia laadittaessa on jo suoritettu riskin arviointi ja C-tyypin standardin soveltajan tehtäväksi jää lähinnä sen varmistaminen, kattaako noudatettu C-tyypin standardi kaikki suunniteltavana olevaa konetta koskevat vaarat ja konedirektiivissä esitettävät konetta koskevat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. C-tyypin standardin soveltajan on tehtävä yksityiskohtaisempi riskin arviointi (ja sitä seuraava riskin pienentäminen) vain niiden vaarojen osalta, joita C-typin standardi ei kata.

Jos C-tyypin standardi ei kata tiettyä vaara, se ei myöskään voi antaa riskin pienentämisen keinoja tällaisen vaaran osallle - koneen suunnittelijan on tällöin itse suoritettava tällaiseen vaaraan liittyvä riskin arviointi, johon perustuen riskin pienentäminen on sitten myös tehtävä. Suunnittelijan itse tekemään riskin arvioiniitn perustuva riskin pienentäminen ei automaattisesti takaa vaatimusenmukaisuutta - juuri tässä piilee yhdenmukaistettujen standardien suurin hyöty: yhdenmukaistetuissa standardeissa kuvattu riskin pienentäminen kuuluu automaattisen vaatimustenmukaisuuolettamuksen piiriin (ks. Yhdenmukaistetut standardit).

Miten standardin tyypin saa selville?

Tieto standardin "tyypistä" ei löydy SFS-luettelosta eikä myöskään (ainakaan vielä) komission julkaisemasta yhdenmukaistettujen standardien luttelosta. Standardin tyyppi mainitaan käytännössä aina sen kohdassa Johdanto, mutta tämä edellyttäisi sitä, että standardi pitäisi aina ensin hankkia.

Standardin "tyyppi" voidaan pääsääntöisesti ja riittävän hyvin päätellä siitä CEN/CENELECin komiteasta (TC, Technical Committee), joka sen on alun perin laatinut. Standardin laatineen komitean viitetiedot eivät tosin myöskään löydy SFS-luettelosta, mutta TC-kohtaiset työohjelmat ovat nähtävillä esim. MetSta:n ja CENin sivulla.

A/B-typin standardeja laativat komiteat:

  • CEN/TC 114 Koneturvallisuus (kaikki standardit A/B-tyypin standardeja)
  • CEN/TC 169 Valaistus (MUTTA laatii myös muita kuin koneturvallisuuden standardeja)
  • CEN/TC 122 Ergonomia (MUTTA laatii myös muita kuin koneturvallisuuden standardeja)
  • CEN/TC 211 Melu (MUTTA laatii myös muita kuin koneturvallisuuden standardeja)
  • CEN/TC 231 Tärinä(MUTTA laatii myös muita kuin koneturvallisuuden standardeja)
  • CEN/TC 305 ATEX (EN 1127-sarja on myös konedirektiivii liittyvä)
  • CENELEC/TC 44X Sähköturvallisuus (MUTTA laatii ehkä myös muita kuin koneturvallisuuden B-tyypin standardeja)

C-tyypin standardeja laativat komiteat:

  • ovat käytännössä kaikkien muiden konekohtaisten komiteoiden laatimat turvallisuusstandardit ja jotka on myös lueteltu konedirektiivin liittyvien yhdenmukaistettujen standardien luettelossa. Esim. kaikki CEN/TC 151:n laatimat ja maansiirtokoneita koskevat turvallisuusstandardit ovat C-tyypin standardeja.

Koneturvallisuuden A- ja B-tyypin standardeja sekä C-standardeja laativat komiteat, niiden työohjelmat sekä niitä vastaavat kansalliset komiteat luetellaan tarkemmin sivulla "Komiteat ja laajuus".

Koneturvallisuuden A/B- ja C-tyypin standardit SFS-ja ISO-luetteloissa

SFS- ja ISO-luetteloissa ainoastaan A/B-standardit voidaan yksilöidä tarkasti kansainvälisen ICS-luokitukseen perustuen. Käytännössä kaikki koneturvallisuuden A/B-tyypin standardit on sijoitettu ICS-luokan "13. Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus" alaluokkaan 13.110 Koneturvallisuus.

Koneiden C-tyypin turvallisuusstandardit puolestaan katsotaan tuotestandardeiksi, jonka vuoksi ne on sijoitettu niin SFS- kuin ISO-luetteloissa sektori- tai tuotesektorikohtaisiin ICS-luokkiin. Tämä tarkoittaa sitä, että koneturvallisuuden C-tyypin standardit ovat hajaantuneina lukuisiin ICS-luokkiin ja jopa tietyn CENin komitean laatimat standardit sijoittuvat lukuisiin eri ICS-luokkiin. Tällaiset ICS-luokat sisältävä yleensä aina muitakin standardeja kuin vain turvallisuusstandardeja; esimerkki komitean CEN/TC 151 laatimista standardeista:

  • tienrakennuskoneita koskevat turvallisuusstandardit (esim. SFS-EN 500-sarja) ovat ICS-luokan "91. Rakentaminen ja rakennusmateriaalit" alaluokassa "91.220 Rakennuskoneet ja laitteet"
  • maansiirtokoneita koskevat turvallisuusstandardit (esim. SFS-EN 474-sarja) ovat ICS-luokan 53. materiaalitoiminnot" alaluokassa "53.100 Maansiirtokoneet".
  • lasinvalmistukoneita koskevat turvallisuusstandardit (esim. SFS-EN 13035-sarja) ovat ICS-luokan "81. Lasi- ja keramiikkateollisuus" alaluokassa "81.100 Lasi- ja keramiikkateollisuuden laitteet".

Koneturvallisuuden kaikki A/B-standardi SFS- ja ISO-luetteloissa:

Myös seuraavat luokat sisältävä koneturvallisuuden B-tyypin standardeja. Näihin ICS-luokkiin sisältyy myös muita kuin koneturvallisuuteen liittyviä standardeja. Näihin luokkiin sisältyvät standardi kuuluvat kuitenkin myös ICS-luokkaan 13.110 Koneturvallisuus: